Pohdintaa työssäoppimisjaksolta

Odotin työssäoppimiselta paljon, sillä tiesin, että nyt päästään oikeisiin hommiin ja näyttämään mitä osaamme. Halusinkin päästä Mahnalan työmaalle sen töiden monipuolisuuden takia. Piti olla nauhoituksen lisäksi maalaamista, laatoitusta, keittiöasennusta ja lattianasennusta.

Alkuun tosin hieman pelotti ajatus siitä, että joutuisimme pärjäämään suurimmaksi osaksi omillamme ja tekemään työt oikeasti kunnolla. Enää ei harjoitusversioita saanut tulla, eikä etenkään kuulua ryhmämme sisäpiiriksi muodostunutta slogania "ens kerralla sitte." Nyt työn jäljen piti olla laadukasta ja niin hyvää kuin vain osaisimme tehdä. Lisäksi englannin kielellä talon rakentajan kanssa kommunikointi tuntui pelottavalta.

Kun kävimme tutustumassa työmaahamme, olin innoissani. Halusin päästä jo aloittamaan hommat enkä meinannut haalareissani pysyä. Ensimmäisen päivän jälkeen innostus muuttui ahdistukseksi ja pieneksi inhoksi työtä kohtaan. 30 asteen helteessä haalarit päällä ikuisuudelta tuntuvan nauhoitusoperaation tekeminen oli kaikkea muuta kuin mukavaa. Opiskelutoverini sanoja lainatakseni: "nautin siitä yhtä paljon kuin bussin alle jäämisestä." Nauhoitusta oli niin paljon, että se tuli korvista ulos, ja jokaisen sauman aloittaminen tuntui siltä, kuin olisi pitänyt lähteä ylittämään Mount Everestiä.

Kovat helteet vain huononsivat työmotivaatiota, kuten myös työmaamme puitteet. Juotavan juoksevan veden, wc:n ja jääkaapin puuttuminen kiristivät hermoja ja hankaloittivat päiviä. Jokaisena aamuna työmaalle lähtö oli miltei ylitsepääsemättömän vastenmielistä.

Hyviä puolia Mahnalan työmaalla oli se, että ainakin opin nauhottamaan! En saanut kasata keittiötä, enkä asentaa lattiaa. En myöskään laatottaa. Mutta piruvie nauhoituksen hallitsen nyt unissanikin! Oli myös kivaa päästä pohjamaalaamaan seiniä ja katsomaan tekemänsä työn jälkeä.
Meillä oli myös hyvä porukka ja jaksoimme päivästä toiseen naurattaa toisiamme. Puhalsimme yhteen hiileen, vaikka välillä jotakuta väsyttikin. Talon rakentaja Stephen oli huipputyyppi, eikä hänellä ollut ikinä huonoa sanottavaa työstämme. Tai ainakaan hän ei sitä meille sanonut, jos oli.

Valehtelisin, jos väittäisin, etten olisi viettänyt kesän kuumimpia päiviä jossai muualla kuin työmaalla nauhoittamassa, mutta kokemus tämäkin oli ja opin paljon.

Messut olivat oman työharjoittelujaksoni toinen osa. Toimin yhtenä projektipäällikkönä, enkä osaa sanoa oliko se yhtään vähemmän stressaavaa kuin siskoni kaasona toimiminen. Työtä oli hurjan paljon aina suunnittelusta toteuttamiseen ja itse messupäiviin. Pelkäsin ihan viime tunneille asti, ettei aikamme riitä. Tai ettemme osaisi. Kovat helteet kiusasivat meitä myös rakennusvaiheen alkupuolella, ja työmotivaatio oli sen vuoksi matala. Lukuisat pressuhallissa vietetyt päivät ja tunnit veivät paljon voimia, ja messujen ajattelu ja suunnittelu jatkui vielä työpäivän jälkeenkin kotona.

Mitä lähempänä messuviikko oli, sitä stressaantuneemmaksi tulimme. Messuja varten luodussa facebook-ryhmässä alkoi olla kinastelua ja muutama (mukaanlukien minä) oli heittämässä hanskoja tiskiin koko projektin suhteen. Kouluttajamme Ilse piti kuitenkin porukan kasassa ja hillitsi hermojamme hyvin. Jaksoimme taas jatkaa töitä ja vetää yhtä köyttä.

Messuviikko oli mielestäni tosi hauska, vaikka teimmekin hyvin pitkiä päiviä. Sielläkin meillä oli hyvä porukka rakentamassa osastoa ja nauru osastoltamme raikui varmasti messuhallin toiseen päähän. Valmis osasto palkitsi kovan työn. Olimme kaikki erittäin tyytyväisiä lopputulokseen ja helpottuneita siitä, että se oli vihdoin valmis.

Silti en lähtisi samanlaiseen projektiin enää uudelleen. Voisin ehkä suunnitella jonkinlaisen messuprojektin, mutta toteutuksesta jäisin pois.

Tässäpä näitä mietteitä. Ensi jakson jälkeen lisää :)

KotiVisio messut - TAKKn osaston rakentaminen 2/2

Apua, messuista alkaa olla jo niin kauan aikaa, etten enää edes (onneksi) muista ihan kaikkea niihin liittyvää. Viime kirjoituksessa jäätiin siis kuormalavapöytiin.

TAKKilla oli messuilla siis kaksi osastoa, joista toinen oli tuo edelliskirjoitusessa vilahtanut sisustusneuvontapiste ja toinen työnäytösalue. Työnäytösalueella näytimme messuyleisölle yhden päivän aikana kolme erilaista työnäytöstä. Yhden näytöksistä teki sisustusalan ammattitutkintolainen. Meidän poppoomme vastuulle jäi siis kaksi työnäytöstä per päivä.
Koska kuormalavapöydät olivat aika hallitseva elementti sisustusneuvontapisteellä, halusimme näyttää niiden rakentamisen myös messuyleisölle. Samalla yleisö sai nähdä kuinka pitsisablonan maalaus pöytien kansilevyihin onnistuu.

Minun vastuullani oli viimeinen työnäytös; koristemaalaus. Olen koululla tehdessäni koristemaalausta jo hieman päässyt tutustumaan sen ihmeelliseen maailmaan, joten lähdin mielelläni toteuttamaan koristemaalausta myös työnäytökseen.

Päätimme tehdä kaksi erillistä taulua, jotta toinen olisi jo valmiina näytillä yleisölle, ja toista työstäisin näytöksessä. Aloitimme projektin miettimällä minkä kuvan halusin maalata. Päädyimme pienen pohdinnan jälkeen kaappikelloon, jonka kuvan löysin netistä. Selvisi kuitenkin, että kyseinen kuva oli IKEAn seinätarra, joten sitä piti hieman muokata. Kouluttajamme Ilse muokkasi kuvaa ja piirsi sen kokonaisuudessaan kalvolle.

Löysin koulun varastosta vanerilevyä, johon päätin maalata kuvat. Aloitin maalaamalla ne ensin vaalean harmaalla sävyllä käyttäen patteritelaa. Kun pohjamaali oli kuivunut, maalasin taululle kehykset teippaustekniikalla. Mittasin kehysten paksuuden ja piirsin apuviivoja, joiden avulla sain teipit suoraan.

Tämän jälkeen heijastin Ilsen piirtämän kuvan piirtoheittimellä tauluun ja teippasin suorat linjat ja maalasin teippien sisäpuolelta.

Maalin kuivuttua teippasin mustat osat ja maalasin ne. Tein kellotaulun kaaren sekä heilurin piirtämällä ja maalaamalla vapaalla kädellä.

Koukerot kelloon tehtiin sablonalla. Teimme Ilsen kanssa kaksi sablonaa, joiden avulla sain vaahtomuovilla töpöteltyä kuviot maalaukseen. Kuvassa toinen valmis taulu, jonka myin vieressämme osastoa pitäneelle rouvashenkilölle.

Kaiken kaikkiaan messuista jäi hyvä fiilis. Vaikka niiden suunnittelu ja toteutus oli erittäin stressaavaa ja aikaavievää, niin messupäivinä sai onneksi huomata, että lopputulos oli sen kaiken arvoista.

Tässä vielä kuvia osastoiltamme.

Portfolio - tv-taso

Talon omistaja oli rakentanut olohuoneeseen kiinteän tv-kalusteen, joka sisälsi monta pikkuista lokeroa. Kaluste oli rakennettu puusta ja päällystetty kipsilevyllä. Meidän tehtävämme oli nauhottaa ja pohjamaalata se. Valitettavasti alkuvaiheesta ei ole kuvaa, mutta tässä on valmiina nauhoitettu tv-kaluste.

Tästä kuvasta näkee, ettei homma ollut ihan niin yksinkertainen ja nopea, kuin luulisi. Yhdessä lokerossa oli kahdeksan sisänurkkaa ja neljä ulkonurkkaa nauhoitettavana. Nauhoituksessa käytettiin vahvistettua ulkonurkkasaumanauhaa, joka oli huomattavasti helpompi asentaa kuin tavallinen saumanauha. Tasoitteena käytimme samaa Presto J tasoitetta kuin muissakin nauhotuksissa.

Tässä kuvassa näkyy erittäin ergonominen työasento. Tuo kyseinen kapea lokero oli kaikista haastavin nauhottaa, sillä sinne oli vaikea nähdä ja saada työkaluja mahtumaan. 

Tv-kaluste ylitasoitettiin, kun nauhotukset olivat kuivuneet. Ylitasoituslaasti sekoitettiin itse Vetonit pintatasoitejauheesta.

Ylitasoitus valmis. Ylitasoituksessa oman haasteensa toi erittäin kuuma ilma. Tasoite kuivui vähän liiankin nopeasti ja näin ollen sitä oli hankala työstää. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen.

Ja sitten pohjamaalaus. Pohjamaalina Tikkurilan YkkösPohja. Pienet lokerot jääneet vielä maalaamatta. Lopputulos oli siisti ja todellakin kaiken vaivan arvoinen.

KotiVisio messut - TAKKn osaston rakentaminen 1 / 2

KotiVisio messut oli projektina erittäin haastava ja suuri. Mukaan lähtiessämme emme ihan tajunneet, miten isosta projektista oikein on kyse. Lupauduin siis yhdeksi projektipäälliköistä, mikä oli virhe numero yksi. Olen luonteeltani melkoinen päällepäsmäri, joten vaikka projektipäällikön roolissa pääsinkin loistamaan elementissäni, oli messurakentamisen viimeiset viikot minulle erittäin stressaavia. Ja varmasti monelle muullekin.

Ennen varsinaista messurakennusviikkoa vietimme luokkatoverini Sonjan kanssa kolme viikkoa koululla keskittyen ainoastaan messuhommiin. Tavoitteenamme oli rakentaa, maalailla, tuunata ja pähkäillä messuille tulevia huonekaluja. Myös muutaman yhteistyökumppanin kanssa palaveeraaminen sekä kouluttajamme Ilsen kanssa suunnitteleminen ja höpöttely sisältyivät näihin kolmeen viikkoon.

Tuosta alkuperäisestä suunnitelmasta poikettiin hieman. Penkit ja kuormalavapöydät sekä -hyllyt pysyivät suunnitelmissa, kuten myös alkuperäinen pohjapiirustus suurimmassa osin. Tapetit vaihtuivat. Alkuperäisten PiP Studion tapettien tilalle valitsimmekin Studio Decorilla käydessämme kylläkin PiP Studion tapetit, mutta uudesta mallistosta.

Sisustusneuvontapisteen takaseinälle valikoitui aivan syötävän ihana PiP Studion Chinese Garden Light Blue -tapetti (ovh. 79€/rulla)

Sivuseinille valitsimme takaseinään täydellisesti sointuvan niin ikään PiP Studion Geometric Light Blue -tapetin (ovh. 79€/rulla)

Työnäytösalueella oli vain kaksi seinää, jotka verhoilimme PiP Studion Dutch Painters Rasberry -tapetilla (ovh. 79€/rulla)

 Kiinnitimme tapetit messuseiniin kaksipuoleisella teipillä, jotta ne saatiin irrotettua seinistä messujen jälkeen, ja teipin avulla tapetointi sujui myös nopeammin.

Pientä tilpehööriä ja tavaraa hankittiin sitä mukaa kun huomasimme sitä tarvitsevamme. Pientä koriste-esinettä haettiin meidän opiskelijoiden sekä pääkouluttajamme kotoa asti.

Höyhenvalaisimien tekeminen oli alusta asti hieman kysymysmerkki, mutta teimme kuin teimmekin ne loppujen lopuksi. Ja onneksi teimme! Ne olivat supersöpöt ja messuilla niistä kyseltiin paljon.

Varjostimet: IKEA 3,99€/kpl // Höyhenet: Sinelli tai Sinooperi, en muista :D 

Jos noita meinaa kotona värkkäillä, niin kannattaa varautua yllättävän moneen purkkiin pikaliimaa sekä hyvin moneen pussiin höyheniä. Kuten myös siihen että kämppä näyttää sen jälkeen siltä, että siellä olisi kynitty isompikin kanalauma.
Laitoimme varjostimet kiinni siimalla, jotta ne ikään kuin vain leijailivat ilmassa. Ne oli niiiiiin söpöt!

Ehkä isoin murheenkryyni minulle oli ne ihanat penkit, joista aiemmin laitoin kuvaa. Kuinka osaisimme rakentaa sellaiset, kun emme ole ikinä rakentaneet juuri mitään, saati sitten huonekaluja? Vaikka saisimmekin sellaiset kyhättyä jostakin, niin kestävätkö ne kahden ihmisen painoa?

Noh, ei auttanut muuta kuin ryhtyä tuumasta toimeen, toivoa parasta ja pelätä pahinta. Hommasin itse neljä tuolia ilmaiseksi netin kirpputorin kautta. Purimme niistä itse istuinosan ja etujalat, jolloin siis jäljelle jäi selkänoja ja takajalat.

Hioimme ne jo tässä vaiheessa valmiiksi. Tähän asti kaikki olikin helppoa ja selvisimme hienosti. Mutta sitten alkoikin päivän kesävä pähkäily siitä miten etenisimme. Kysyimme neuvoa rakennuspuolen kouluttajilta ja jopa varastomieheltä, sillä meillä itsellämme ei ollut juuri hajuakaan siitä kuinka lähteä liikkeelle. Vaikeuksia toi vielä tuoleissa valmiina olevat puutappien reiät, jotka olivat uuteen rakentamiseen väärissä kohdissa.

Saimme hyvät neuvot ja visio rakennusvaiheista alkoi muodostua päidemme sisällä. Aloitimme sahaamalla pitkästä puutavarasta ensin lyhyempiä pätkiä, jotka höyläsimme höyläkoneella, ja sahasimme pöytäsirkkelillä pitkittäissuunnassa ohuemmiksi. Sahasimme tuolin selkänojan levyisen puun, johon teimme vannesahalla lovet. Ensimmäiseen penkkiin teimme selvästi liian pienet lovet, mutta viisastuimme kahdessa seuraavassa. Kiinnitimme puun ruuveilla selkänojaan.

Tämän jälkeen sahasimme 120cm pitkät puut selkänojan molemmille sivuille, ja teimme niihin lyhyen tukipuun lovia vastaavat lovet, jotta ne saatiin menemään limittäin. Puut kiinnitettiin toisiinsa puuliimalla sekä pitkillä ruuveilla selkänojan takaosasta asti.

Kun yläkehikko oli valmis, rakensimme alakehikon estämään penkin heilumista ristikkäissuunnassa. Teimme sen muuten samanlainne kuin yläkehikon, mutta kapeammilla puilla ja ilman lovia.
Kun alakehikko oli valmis, maalasimme koko helahoidon valkoisella Otex tartuntapohjamaalilla.

Kun kaikki kolme penkkiä olivat valmiit ja pohjamaalit kuivuneet, maalasimme ne muutamaan kertaan valkoisella huonekalumaalilla. 

Istuinlevyt teimme liimalevystä, joka oli ilmeisesti jonkun kaapin osa. Ne sattuivat olemaan juuri sopivan levyiset, joten meidän tarvitsi sahata niistä vain sopivat pituiset. Maalasimme myös levyt ensin tartuntapohjamaalilla ja sitten huonekalumaalilla valkoisiksi. 

Levyihin tehtiin kiinteät pehmusteet Nooran Verhoomolta saaduista jämäkankaista sekä äidiltäni saaduista puristelevyistä. Kaksi penkkiä saivat ylleen hempeän vaaleanpunaraidallisen kankaan ja yksi hieman harmahtavan ruusukuvioisen kankaan. Levyt kiinnitettiin penkkeihin kulmaraudoilla. 

Penkit olivat suuri hitti ja menestys messuilla! Ihmiset kyselivät tehdäänkö me niitä tilauksesta tai ovatko edes nämä kappaleet myynnissä. Itse kotiutin kaksi kappaletta ja Sonja yhden. Ja hei, penkit kesti hienosti kahden ihmisen painon! 

Toinen iso murheenkryyni oli kuormalavapöydät. Niihin tarvittavia kuormalavoja hiottiin ja maalattiin koulun pressuhallissa pahimpina helteinä hiki hatussa monta päivää. En olisi ikinä uskonut miten paljon aikaa, maalia, hikeä ja hermoja voi viedä yhen kuormalavan maalaus! Ja niitä maalattiin yhteensä kahdeksan kappaletta! 

Pöydät rakennettiin niin, että kahden kuormalavan väliin laitettiin 10cm korkuiset puupalikat. Myös niiden alle laitettiin samanlaiset palikat tuomaan korkeutta pöydälle, sillä niiden kuitenkin oli tarkoitus toimia työtasoina sisustusneuvojille messuilla. Pöytien päällä olevat levyt on vaneria, jotka on sahattu järkyttävän isoista vanerilevyistä. Sen jälkeen ne hiottiin ja maalattiin useampaan kertaan.
Halusimme laittaa pöytään nuo kulmalistat peittämään vanerilevyn rumaa reunaa, sekä tuomaan viimeistellympää ja huolitellumpaa ilmettä. 

Pitsisablonat oli alunperin tarkoitus tehdä ihan oikealla pitsiliinalla. Kokeiltuamme sitä muutamaan kertaa, totesimme ettei siitä tullut jälki ollut kovin nättiä. Päädyimmekin tuputtelemaan kuviot kakkupaperin läpi, ja mielestäni niistä tuli tosi hauskat yksityiskohdat kahteen pöytään! 

Yhteen pöytään valitsimme kankaan Kangastukselta. Verhoilimme pöytälevyn Raji-nimisellä kankaalla, joka toi taas ihan uudenlaista ilmettä koko pöydälle. 

Pöytien välit somistimme kierrätyskeskuksesta hankkimillamme kirjoilla, jotka päällystimme PiP Studion tapeteilla.